Tuloksia!

Kylläpä puntarille astuminen onki ollu vaihteeksi mukavaa. Lisäsin tonne sivuun mun painojanan, siitä voi seurailla missä milloinkin mennään - ja samalla tuo mulle vähän paineita saada niitä tuloksia. Viikon takaisen kahden lennon jälkeen paino on tullu kivasti alaspäin, eli nesteet on lähteny liikkeelle mukavasti. Silloinen tulos 61,6kg sai mut säikähtämään, vaikka tunsinki oloni tosi turvonneeks 14 tunnin mittaisen matkustuspäivän jäljiltä. Nyt ollaan jo alle kuudenkympin. Mä oon tehny itelleni lupauksen, ettei mun paino saa ikinä nousta yli 60 kilon. Paitsi jos joskus lapsia odottaa, niin silloin! Painavimmillani aikuisiässä oon ollu pari vuotta sitten, siinä 67 kiloa, mikä tuntuu nyt tosi hurjalta lukemalta tähän 170sentin varteen. Kevyimmilläni olin viime syksynä, muutama satagrammaa 57:n päälle, et kymmenisen kiloa tiputin reilussa vuodessa silloin. En tiedä, miks läski kauhistuttaa mua. Ja epäterveelliset elämäntavat. Rakastan herkuttelua yli kaiken, mut jonkimoiset rajat on oltava. Kahta viikkoa kauempaa ei kannata kakuilla elää.

Okei, eli tänä aamuna puntari näytti 59,1 ja on tullu mukavasti alas päivä päivältä. Tiedän, et joka päivä ei sais käydä, enkä tästä eteenpäin aiokkaan, mut tuohan se motivaatiota, ku jotain konkreettisia tuloksia tulee. Ja tottahan sen tuntee kropassaankin. Mittailin, että muutama sentti jo alamahasta.........

Tänään käytiin isosiskon ja veljen vaimon kanssa taas salilla, äiti ei päässykkää mukaan ku lähti hoitamaan isoveljen lapsia. Isoveli vaimoineen taitaa tällä hetkellä olla Turkin koneessa, pian siellä etelän hetelmiä syömässä ihan kahdestaan! Mahtavaa lomaa sinne, vihdoin pääsivät kahden matkaan! Kuuleman mukaan jäätävässä kesäkunnossa vielä..


Okei, nyt näyttää huolestuttavalta, lupauksista huolimatta tää blogi on pyöriny nyt ihan täysin mun mahamakkara-aihepiirissä. Mut kyllä mua silti hirvittää, kuinka Tiina Jylhän Kauheusklinikan eilisessä jaksossa 22- ja 29-vuotiaat tytöt kävi rasvaimussa. Ihan normaalipainoisia tyttösiä ja heti turvautumassa kirurgin apuun, ku ei jalka nouse lenkille asti. Olin vähän järkyttyny, koska ei tollanen edistä terveellisiä elämäntapoja sitten mitenkään.. eikä muuta ruoka- ja liikuntatottumuksia eikä kyllä ihan varmasti paranna sitä kuuluisaa itsetuntoakaan, mitä ohjelmassa kokoajan hoetaan. Menkää lenkille, laiskamadot.


Kyllä sitä maalla on vaan mukavaa. Eilen äitin kans ihasteltiin iltateellä, ku pihalla lyllersi siili.... En tiiä, miks siilet on vaan niin sulosia. Siinä mietittiin, mitä herkkuja niille vois laittaa pihakuusen alle, että niitä tulis enemmänkin! Lisääntykää, ja täyttäkää Ala-Sepän takapiha (etupihalle täyskielto, koirat räksyttää niitä yötä päivää)... Tänään käväsin taas kirjastossa, ku iski lukuvimma ja lukasin tuhat sivua romantiikkaa yhden vuorokauden aikana. Eilen lainatut kirjat oli nopeesti nautittu. Nappasin kirjaston lähellä asuvan isosiskon kolme pikkuista kirjastokavereiksi, ne on kyllä mahtavia mukuloita, jaksovat tosin keskittyä kirjaston valikoimiin ehkä viiden minuutin ajaksi. Kai me se puoli tuntia kaikenkaikkiaan saatiin kuitenki kulumaan, että sisko pystyi hetkeksi keskittymään pelkästään huutavaan uuteen tulokkaaseen! Saman tien tais alkaa mekkala kun aavisti äidillä hetken rauhan.... Harmi, ettei ollut vaan lekottelua puutarhatuolilla tuo aika.

Ihanaa, kun viikonlopuksi on luvattu niin kaunista ilmaa. Mä toiveikkaana raahasin bikinit mukaan, teininä sitä tuli heitettyä talviturkki äitienpäivänä, tosin en uskokaan että enää lähtee... Joka vuosi kastaa varpaansa järviveteen myöhemmin ja myöhemmin. Ja nappaa ne kerta kerralta nopeammin takaisin rannalle. Kesää odotellessa, varmaankin...