Aurinkoa!

Ihanaa, että vihdoin aurinko paistaa täälläkin! Istuskeltiin pikkusiskon ja pikkuveljen tyttöystävän kanssa rappusilla ja lakattiin varpaankynsiä, huokailtiin kun oli niin kuuma, juotiin Pepsi Maxia ja hätisteltiin kissoja. Nyt ne suunnilleen viihty omissa oloissaan, mut normaalisti änkee syliin vastalauseista huolimatta. On ne rakkaita, mut aivastelun takia ei huvita paljon paijailla. Kissanpentuja meillä ei ookkaan ollu vuosiin, ku noita vanhoja rontteja on kolme - lienekkö enää tuleekaan uusia tallikissoja tähän taloon, ku tallikin on tönöttäny pihassa tyhjillään jo monta vuotta. Me niitä uusia kissoja raahattiin vähän joka kesä kotiin aikoinaan, joskus jopa kaks kerralla! Ja kerran tuli omiakin pentuja. Mutta nyt on kaikki leikattu, niin pysyy suunnilleen kotipihassa lisääntymättä. Aivastelun sijasta sainki limpparista hirveen hikan, tyttöjä nauratti ku mun "hik" kuulosti enemmänkin uivelon soidinhuudolta, "kuaaaak". Viime talvena Tukholman joulutorilla herätti hilpeyttä mun pikkupossumainen "viik". Hauskoja nuo hikat, kun ei koskaan tiiä millasena tulee ja montako tuntia kestää.

Tänään on oikeesti ollu leipomispäivä. Isosiskon kuopuksella on sunnuntaina ristiäiset ja koska hevosenkenkäpikkuleivät olikin jo keretty tekemään, sain vapaat kädet ideoida jotain muuta. Lupasin siskolle pitää keksit yllätyksenä, sopii siis toivoa että se ei oo mun ahkerin lukija: tuli ihania sydämen mallisia dominokeksejä (se on domino vain jos siinä lukee domino... tiedetään) joissa on herrrrrrrkullinen valkoinen voitäyte... nams. Taiteilin keksejä noin 60-70 kappaletta, ja koska sitä täytettä jäi tosi paljon, päätin tehdä vielä tumman kääretorttupohjan - pyöräytin täytteen sinne sisälle ja nyt on pakkasessa unelmatorttu jotaki kahvitteluhetkeä varten valmiina! Koristelin dominot parilla raidalla valkosuklaata, ja koska suklaataki jäi ihan sikana (mikä ei sekään kuulu ruokavalioon, harmi, muuten olisin truutannu suoraan pursotinpussista suuhun), koristelin muutaman vähän rumemman keksin sillä ihan överitäyteen ja syötin ne suvun nuorisolle. Hyvin näytti maistuvan! Se onki kiva leipoa, ku ei saa itte maistella... Ja saa nähdä, miten ristiäissä raaka rahka maistuu, ku muut vetää kakkuja. Mut tämä aamu taas palkitsi tunnollisen laihduttajan, puntari näytti 58,6. Eli kaikenkaikkiaan 1,2 kiloa on tultu kahdeksassa päivässä alaspäin. Ei sitä tulosta oo kakuilla tehty.

Eilen oli kans aika toimelias päivä. Kävin ruokakaupassa (en tiiä miksi, mut rakastan tehdä isoja ruokaostoksia) ja kokkailin vähän, käväsin salilla ja sen jälkeen menin isoveljen mukuloita hoitamaan, että se pääsi akkansa kans juoksulenkille. Ne on niin hupasia niitten pikkutytöt. Vanhempi on pikkuvanha mietiskelijä, joka on addiktoitunu Afrikan tähden pelaaja, ja nuorempi.... sitä juttua tulee joka asiasta ja asian vierestä, uskomaton höpöttelijä ja kikattaja. Mahtavia tätin kavereita.

Isoveljen naapurissa asusteleekin sitten mun täti, isän sisko. Kävin sitä moikkaamassa lähtiessäni, ja siellä sattu olemaan isosisko ja sen neljä lasta (ei kai kukaan vielä menny sekaisin ihmisistä, meitä ei ookkaan niin kovin vähän..), joten touhua riitti ja matot oli juostu ruttuun tietysti! Nappasin sitten kylillä kuukausia lojuneen pikkusiskon pyörän alle ja poljin kotiin. Hyvää teki polkasta ilta-auringossa vielä sen 6 kilometriä.

Tänään en aio tehdä enää mitään, ehkä suihkussa käyn ja luen jotain äitin vanhoja Kodin Kuvalehtiä. Huomenna lähdetään aamusta pikkusiskon kanssa ajelemaan kohti pohjoista, taidan nähdä pitkästä aikaa parhaan lapsuudenystävän. Ei olla moneen vuoteen nähty, se on ehtinyt jo naimisiin ja saada kaksi lastakin. Toivottavasti siellä ei olla ennusmerkeistä huolimatta kipeinä, koska seuraava mahis nähdä on varmaan ihan yhtä kaukana kuin se edellinenkin tapaaminen. Kummipoikaa käyn moikkaamassa myös ja samalla nappaan äitin kotiin lastenhoitokeikalta. Se on siellä ahkerasti uurastanu. Sellanen on meidän muori.