... ja vapaapäivä kaikenmoisesta itsensä rasittamisesta.. Eilen oli mahtava salipäivä, ja treenin jälkeen suihkasin kotiin pihasaunaa lämmittämään. Yritin nakittaa saunanlämmitystä isäpapalle, mutta se vetosi flunssaan niin pääsinki ite urakoimaan! Syttyi heti ekalla yrittämällä (hyvä minä!) ja oli niin lepposet löylyt, että tipahdin loppuillaksi vällyjen väliin rentoutumaan. Kolmen kuukauden saunatauon jälkeen on sauna tuntunu ihan mahtavalta.. Ja oon jopa viihtyny siellä normaalia kauemmin! Yleensä käväsen vähän nokkaa näyttämässä ja sitten jääkylmään suihkuun - ja sama kuvio useaan kertaan. Mut nyt otin oikein lokosasti, makasin kannat kohti kattoa ja nautin kiireettä.
Tänä aamuna valkeni ihanan aurinkoinen päivä, joka loppujen lopuksi tuli vietettyä täysin neljän seinän sisällä. Nousin yhdeksän maissa syömään aamupuurot, ja hilpasin takas sänkyyn lukemaan kesken jäänyttä kirjaa. Äitienpäivä oli vähän erilainen, kun äiti ei oo kotosalla. Tein lounaaksi uunilohta, ei ollu kyllä niin hyvää ku uunilohelta voi odottaa. Siksi varmaan, kun oli valmiiksi maustettu erilaisilla pippureilla. Minusta kun lohi ei kaipaa kun kunnon suolauksen.
Iltapäivällä lähdin ajelemaan Isoonkyröön anoppilaan päin, kuuntelin musiikkia täysillä ja nautin auringosta sen minkä pystyin. Tien päällä on aina jotenki mahtava kesäfiilis, huolimatta siitä, että autossa ei ollu ilmastointia ja tuuletinki rikki! Sen siitä saa, ku siskon keskenerästä menopeliä lainaa.. Mut perillä odotti hyvä seura ja hyvä ruoka - ymmärtäväinen mun ruokavaliota kohtaan: kanaa, riisiä ja salaattia. Nams! Oli ihana vaihdella kuulumisia, hullulta vaan tuntui kun vähän kokoajan odotti, että milloin se mies tulee. Ihan kun se olis ollu autoja pesemässä eikä 2500 kilometrin päässä täältä. Huomenna herään ilman aamusuukkoja jo kahdennentoista kerran. Yritän olla ajattelematta sitä.
Mulla on huomenna haastattelu yhteen tamperelaiseen kultasepänliikkeeseen. Josko pääsis pikkuhiljaa taas työn makuun. Kova ikävä on omaan kotiin, mutta alivuokralainen asuttaa sitä vielä muutaman viikon. Sormet syyhyää päästä purkamaan pakatut tavarat, asettua taas kodiksi. Nuuhkia miehentuoksuisia vaatteita ja pelätä yksinäisiä öitä, kaivata lähelle toista. Pyyhkiä pölyt, tehdä jättiostokset ruokakaupassa, järjestää vaatehuone ja luvata, että en koskaan enää sotke järjestystä. Tekeminen pitää ajatukset poissa ikävästä. Ja ihan ensimmäisenä aurinkoisena iltana.... kaivan rullaluistimet laatikosta, painan kypärän päähän ja morjens, hurautan aina Kangasalle asti. Jos jaksan, siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti