Ihan hävettää. On jääny kirjottelu kyllä täysin. Noh tätä on elämä! Oon nyt vihdoin päässy omaan kotiin Tampereelle. Siinähän ne päivät onki kulunu, ku oon laittanu paikkoja kuntoon taas elämää varten. Mutta niin kertakaikkisen ihanaa olla omassa pikku kolossa vihdoin ja viimein.. Vähän katkeran suloista se tietty on ollu, ku yksin on laittanu yhteistä kotia. Väliin ikävä iskee tosi kovaa. Mä mietin, ennenku jouduin tosta ukosta eroon, että miltähän se ikävä tuntuu. Oikeastaan se ei tunnu pääosin miltään, ei edes kovin yksinäiseltä, on jopa terapeuttista touhuta ihan itsekseen. Mut arki pitää sisällään niin paljon asioita, jotka ei tunnu puhelimessa jaettuna oikein miltään. Pitäis olla se toinen tossa vieressä, halattavissa, jakamassa ne jokapäiväiset tapahtumat. Aamupuuron keittoki tuntuu vähän tarpeettomalta, kun ei oo kukaan nipistelemässä pepusta. Sama vaikka jättäis senkin syömättä, vai mitä tytöt? Mut mä luulen, et tän mun dieetin onnistumisen kannalta on ihan hyvä, ettei retkahda niihin parisuhdeherkutteluihin. Vaikka mä oon se yllyttäjä (Hei käväistäskö kulta Makuunissa? Ei jaksa kokata, haetaan samalla LaTooresta pizzaa ja miten olis viel..... joo hei, koukataan ABC:ltä paketti Aino-jätskiä!) niin on helpompi olla, kun ei oo ketään yllytettävissä! Ja mikä parasta - sit ku ite yksin sortuu siihen herkutteluun, ni ei tarttekkaa jakaa sitä jätskipakettia.
Joo, lauantaina tosin sain alas vaan sen puolikkaan paketin. Lienekkö omatunto jätti sen toisen puolikkaan silti Turkalle? Tai sit sunnuntai-illalle.... Hups! Menihän siinä samassa imussa puoli pakettia joululta jääneitä pipareita (kato pakko vaan syödä jotain ku alkaa syömään, olis edes hakenu kaupasta Fanipaloja tai jotain vähän herkullisempaa) ja kait yks pussillinen enkkutoffeetaki, lakritsin makuisia. Teki hyvää! Puntarilla en oo hetkeen käynytkään, siks ei oo päivittyny toi oikealla oleva Dieettitilastokaan. Mut huvikseen mittanauhan kans tänään pelleilin, ja viimeisestä mittauksesta parin viikon takaa oli rinnan alta lähtenyt 5cm, vyötäröltä 3cm, alavatsan kohdalta (lue: mun henk.koht. ongelmakohdalta) huikeat 6cm, lantiolta 2cm. Että pyörii housut jalassa ihan syystä. Ja eipä sillä painolla niin väliä vaikka samana pysyiskin, kunhan paikat kiinteytyy.
Aloitin jäsenyyden Albatrossi-salilla Tullintorilla. Oon siellä käyny aina täällä asuessani, mut nyt otin jäsenyyden. Tosin purettavissa olevan, etten oo velvoitettu siellä pysymään, mut maksut menee kuukausittain suoraveloituksena tililtä niin kauan kunnes puran sopparin. Sopii mulle. Mieluummin maksan muutaman euron enemmän kuussa, ku sitoudun minnekkään. Saanpahan vaihtaa salia, jos tuntuu siltä. Kävin perjantaina ja maanantaina vetämässä siellä treenit, ja eilen päätin kokeilla kahvakuulatuntia. Soittelin muorille ennen jumppaan lähtöä ja se kerto lukeneensa, että joku nainen oli saanu sillä sinnikkäät jenkkakahvansaki katoamaan. Eli tehokasta treeniä luvassa. No joo, mulla oli jo paikat vähän kipeät edellisen päivän jalkatreenistä, joten 60 minuuttia kahvakuulan kans kikkailua oli täyttä tuskaa! Mut kovilla sykkeillä mentiin silti, vaikka kyseessä oli ihan puhdas lihaskuntotreeni, ja kaloreita palo aika huimasti. Mun piti lopussa vähän fuskata, ku en yksinkertasesti vaan jaksanu tehä jännehyppyjä KAHVAKUULAN kanssa. Kuka niitä jaksaa tehdä ilman kuulaakaan, ne on ihan hirveitä! Mut tänään on ollu paikat niin jumissa ettei ihan oikeasti ikinä. Oon sit yrittäny verrytellä niitä kahdella kävelylenkillä ja venyttelemällä. Ehkä ne huomiseen treeniin jo tokenee? Tai sit pitää vaan jättää jalat tekemätä...
Tosiaan, viime viikko meni vielä muiden nurkissa, käväsin isosiskon luona Porvoossa ja toisen isosiskon luona Helsingissä. Porvoossa olin sunnuntaista torstaihin ja Helsingissä sit torstaista perjantaihin. Urheilut jäi aika vähille molemmissa, mut kävin kerran uimassa ja torstai-iltana lenkkeiltiin Töölönlahden ympäri. Uinti tuntu tosi helpolta ja kevyeltä, vaikka en oo ainakaan puoleen vuoteen uinut. Ehkä jopa vuoteen? Huomaa, et salitreeni on auttanu siihenki. Jee, aion aloittaa uimisen uudelleen! Se on niin kivaa. Ja rullaluistelemaan pitäis päästä kans, kunhan jalat tokenee. Eihän tässä yhden ihmisen elämä riitä kaikkiin kivoihin lajeihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti