Ihanaa, että vihdoin aurinko paistaa täälläkin! Istuskeltiin pikkusiskon ja pikkuveljen tyttöystävän kanssa rappusilla ja lakattiin varpaankynsiä, huokailtiin kun oli niin kuuma, juotiin Pepsi Maxia ja hätisteltiin kissoja. Nyt ne suunnilleen viihty omissa oloissaan, mut normaalisti änkee syliin vastalauseista huolimatta. On ne rakkaita, mut aivastelun takia ei huvita paljon paijailla. Kissanpentuja meillä ei ookkaan ollu vuosiin, ku noita vanhoja rontteja on kolme - lienekkö enää tuleekaan uusia tallikissoja tähän taloon, ku tallikin on tönöttäny pihassa tyhjillään jo monta vuotta. Me niitä uusia kissoja raahattiin vähän joka kesä kotiin aikoinaan, joskus jopa kaks kerralla! Ja kerran tuli omiakin pentuja. Mutta nyt on kaikki leikattu, niin pysyy suunnilleen kotipihassa lisääntymättä. Aivastelun sijasta sainki limpparista hirveen hikan, tyttöjä nauratti ku mun "hik" kuulosti enemmänkin uivelon soidinhuudolta, "kuaaaak". Viime talvena Tukholman joulutorilla herätti hilpeyttä mun pikkupossumainen "viik". Hauskoja nuo hikat, kun ei koskaan tiiä millasena tulee ja montako tuntia kestää.
Tänään on oikeesti ollu leipomispäivä. Isosiskon kuopuksella on sunnuntaina ristiäiset ja koska hevosenkenkäpikkuleivät olikin jo keretty tekemään, sain vapaat kädet ideoida jotain muuta. Lupasin siskolle pitää keksit yllätyksenä, sopii siis toivoa että se ei oo mun ahkerin lukija: tuli ihania sydämen mallisia dominokeksejä (se on domino vain jos siinä lukee domino... tiedetään) joissa on herrrrrrrkullinen valkoinen voitäyte... nams. Taiteilin keksejä noin 60-70 kappaletta, ja koska sitä täytettä jäi tosi paljon, päätin tehdä vielä tumman kääretorttupohjan - pyöräytin täytteen sinne sisälle ja nyt on pakkasessa unelmatorttu jotaki kahvitteluhetkeä varten valmiina! Koristelin dominot parilla raidalla valkosuklaata, ja koska suklaataki jäi ihan sikana (mikä ei sekään kuulu ruokavalioon, harmi, muuten olisin truutannu suoraan pursotinpussista suuhun), koristelin muutaman vähän rumemman keksin sillä ihan överitäyteen ja syötin ne suvun nuorisolle. Hyvin näytti maistuvan! Se onki kiva leipoa, ku ei saa itte maistella... Ja saa nähdä, miten ristiäissä raaka rahka maistuu, ku muut vetää kakkuja. Mut tämä aamu taas palkitsi tunnollisen laihduttajan, puntari näytti 58,6. Eli kaikenkaikkiaan 1,2 kiloa on tultu kahdeksassa päivässä alaspäin. Ei sitä tulosta oo kakuilla tehty.
Eilen oli kans aika toimelias päivä. Kävin ruokakaupassa (en tiiä miksi, mut rakastan tehdä isoja ruokaostoksia) ja kokkailin vähän, käväsin salilla ja sen jälkeen menin isoveljen mukuloita hoitamaan, että se pääsi akkansa kans juoksulenkille. Ne on niin hupasia niitten pikkutytöt. Vanhempi on pikkuvanha mietiskelijä, joka on addiktoitunu Afrikan tähden pelaaja, ja nuorempi.... sitä juttua tulee joka asiasta ja asian vierestä, uskomaton höpöttelijä ja kikattaja. Mahtavia tätin kavereita.
Isoveljen naapurissa asusteleekin sitten mun täti, isän sisko. Kävin sitä moikkaamassa lähtiessäni, ja siellä sattu olemaan isosisko ja sen neljä lasta (ei kai kukaan vielä menny sekaisin ihmisistä, meitä ei ookkaan niin kovin vähän..), joten touhua riitti ja matot oli juostu ruttuun tietysti! Nappasin sitten kylillä kuukausia lojuneen pikkusiskon pyörän alle ja poljin kotiin. Hyvää teki polkasta ilta-auringossa vielä sen 6 kilometriä.
Tänään en aio tehdä enää mitään, ehkä suihkussa käyn ja luen jotain äitin vanhoja Kodin Kuvalehtiä. Huomenna lähdetään aamusta pikkusiskon kanssa ajelemaan kohti pohjoista, taidan nähdä pitkästä aikaa parhaan lapsuudenystävän. Ei olla moneen vuoteen nähty, se on ehtinyt jo naimisiin ja saada kaksi lastakin. Toivottavasti siellä ei olla ennusmerkeistä huolimatta kipeinä, koska seuraava mahis nähdä on varmaan ihan yhtä kaukana kuin se edellinenkin tapaaminen. Kummipoikaa käyn moikkaamassa myös ja samalla nappaan äitin kotiin lastenhoitokeikalta. Se on siellä ahkerasti uurastanu. Sellanen on meidän muori.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Äitienpäivä
... ja vapaapäivä kaikenmoisesta itsensä rasittamisesta.. Eilen oli mahtava salipäivä, ja treenin jälkeen suihkasin kotiin pihasaunaa lämmittämään. Yritin nakittaa saunanlämmitystä isäpapalle, mutta se vetosi flunssaan niin pääsinki ite urakoimaan! Syttyi heti ekalla yrittämällä (hyvä minä!) ja oli niin lepposet löylyt, että tipahdin loppuillaksi vällyjen väliin rentoutumaan. Kolmen kuukauden saunatauon jälkeen on sauna tuntunu ihan mahtavalta.. Ja oon jopa viihtyny siellä normaalia kauemmin! Yleensä käväsen vähän nokkaa näyttämässä ja sitten jääkylmään suihkuun - ja sama kuvio useaan kertaan. Mut nyt otin oikein lokosasti, makasin kannat kohti kattoa ja nautin kiireettä.
Tänä aamuna valkeni ihanan aurinkoinen päivä, joka loppujen lopuksi tuli vietettyä täysin neljän seinän sisällä. Nousin yhdeksän maissa syömään aamupuurot, ja hilpasin takas sänkyyn lukemaan kesken jäänyttä kirjaa. Äitienpäivä oli vähän erilainen, kun äiti ei oo kotosalla. Tein lounaaksi uunilohta, ei ollu kyllä niin hyvää ku uunilohelta voi odottaa. Siksi varmaan, kun oli valmiiksi maustettu erilaisilla pippureilla. Minusta kun lohi ei kaipaa kun kunnon suolauksen.
Iltapäivällä lähdin ajelemaan Isoonkyröön anoppilaan päin, kuuntelin musiikkia täysillä ja nautin auringosta sen minkä pystyin. Tien päällä on aina jotenki mahtava kesäfiilis, huolimatta siitä, että autossa ei ollu ilmastointia ja tuuletinki rikki! Sen siitä saa, ku siskon keskenerästä menopeliä lainaa.. Mut perillä odotti hyvä seura ja hyvä ruoka - ymmärtäväinen mun ruokavaliota kohtaan: kanaa, riisiä ja salaattia. Nams! Oli ihana vaihdella kuulumisia, hullulta vaan tuntui kun vähän kokoajan odotti, että milloin se mies tulee. Ihan kun se olis ollu autoja pesemässä eikä 2500 kilometrin päässä täältä. Huomenna herään ilman aamusuukkoja jo kahdennentoista kerran. Yritän olla ajattelematta sitä.
Mulla on huomenna haastattelu yhteen tamperelaiseen kultasepänliikkeeseen. Josko pääsis pikkuhiljaa taas työn makuun. Kova ikävä on omaan kotiin, mutta alivuokralainen asuttaa sitä vielä muutaman viikon. Sormet syyhyää päästä purkamaan pakatut tavarat, asettua taas kodiksi. Nuuhkia miehentuoksuisia vaatteita ja pelätä yksinäisiä öitä, kaivata lähelle toista. Pyyhkiä pölyt, tehdä jättiostokset ruokakaupassa, järjestää vaatehuone ja luvata, että en koskaan enää sotke järjestystä. Tekeminen pitää ajatukset poissa ikävästä. Ja ihan ensimmäisenä aurinkoisena iltana.... kaivan rullaluistimet laatikosta, painan kypärän päähän ja morjens, hurautan aina Kangasalle asti. Jos jaksan, siis.
Tänä aamuna valkeni ihanan aurinkoinen päivä, joka loppujen lopuksi tuli vietettyä täysin neljän seinän sisällä. Nousin yhdeksän maissa syömään aamupuurot, ja hilpasin takas sänkyyn lukemaan kesken jäänyttä kirjaa. Äitienpäivä oli vähän erilainen, kun äiti ei oo kotosalla. Tein lounaaksi uunilohta, ei ollu kyllä niin hyvää ku uunilohelta voi odottaa. Siksi varmaan, kun oli valmiiksi maustettu erilaisilla pippureilla. Minusta kun lohi ei kaipaa kun kunnon suolauksen.
Iltapäivällä lähdin ajelemaan Isoonkyröön anoppilaan päin, kuuntelin musiikkia täysillä ja nautin auringosta sen minkä pystyin. Tien päällä on aina jotenki mahtava kesäfiilis, huolimatta siitä, että autossa ei ollu ilmastointia ja tuuletinki rikki! Sen siitä saa, ku siskon keskenerästä menopeliä lainaa.. Mut perillä odotti hyvä seura ja hyvä ruoka - ymmärtäväinen mun ruokavaliota kohtaan: kanaa, riisiä ja salaattia. Nams! Oli ihana vaihdella kuulumisia, hullulta vaan tuntui kun vähän kokoajan odotti, että milloin se mies tulee. Ihan kun se olis ollu autoja pesemässä eikä 2500 kilometrin päässä täältä. Huomenna herään ilman aamusuukkoja jo kahdennentoista kerran. Yritän olla ajattelematta sitä.
Mulla on huomenna haastattelu yhteen tamperelaiseen kultasepänliikkeeseen. Josko pääsis pikkuhiljaa taas työn makuun. Kova ikävä on omaan kotiin, mutta alivuokralainen asuttaa sitä vielä muutaman viikon. Sormet syyhyää päästä purkamaan pakatut tavarat, asettua taas kodiksi. Nuuhkia miehentuoksuisia vaatteita ja pelätä yksinäisiä öitä, kaivata lähelle toista. Pyyhkiä pölyt, tehdä jättiostokset ruokakaupassa, järjestää vaatehuone ja luvata, että en koskaan enää sotke järjestystä. Tekeminen pitää ajatukset poissa ikävästä. Ja ihan ensimmäisenä aurinkoisena iltana.... kaivan rullaluistimet laatikosta, painan kypärän päähän ja morjens, hurautan aina Kangasalle asti. Jos jaksan, siis.
torstai 5. toukokuuta 2011
Tuloksia!
Kylläpä puntarille astuminen onki ollu vaihteeksi mukavaa. Lisäsin tonne sivuun mun painojanan, siitä voi seurailla missä milloinkin mennään - ja samalla tuo mulle vähän paineita saada niitä tuloksia. Viikon takaisen kahden lennon jälkeen paino on tullu kivasti alaspäin, eli nesteet on lähteny liikkeelle mukavasti. Silloinen tulos 61,6kg sai mut säikähtämään, vaikka tunsinki oloni tosi turvonneeks 14 tunnin mittaisen matkustuspäivän jäljiltä. Nyt ollaan jo alle kuudenkympin. Mä oon tehny itelleni lupauksen, ettei mun paino saa ikinä nousta yli 60 kilon. Paitsi jos joskus lapsia odottaa, niin silloin! Painavimmillani aikuisiässä oon ollu pari vuotta sitten, siinä 67 kiloa, mikä tuntuu nyt tosi hurjalta lukemalta tähän 170sentin varteen. Kevyimmilläni olin viime syksynä, muutama satagrammaa 57:n päälle, et kymmenisen kiloa tiputin reilussa vuodessa silloin. En tiedä, miks läski kauhistuttaa mua. Ja epäterveelliset elämäntavat. Rakastan herkuttelua yli kaiken, mut jonkimoiset rajat on oltava. Kahta viikkoa kauempaa ei kannata kakuilla elää.
Okei, eli tänä aamuna puntari näytti 59,1 ja on tullu mukavasti alas päivä päivältä. Tiedän, et joka päivä ei sais käydä, enkä tästä eteenpäin aiokkaan, mut tuohan se motivaatiota, ku jotain konkreettisia tuloksia tulee. Ja tottahan sen tuntee kropassaankin. Mittailin, että muutama sentti jo alamahasta.........
Tänään käytiin isosiskon ja veljen vaimon kanssa taas salilla, äiti ei päässykkää mukaan ku lähti hoitamaan isoveljen lapsia. Isoveli vaimoineen taitaa tällä hetkellä olla Turkin koneessa, pian siellä etelän hetelmiä syömässä ihan kahdestaan! Mahtavaa lomaa sinne, vihdoin pääsivät kahden matkaan! Kuuleman mukaan jäätävässä kesäkunnossa vielä..
Okei, nyt näyttää huolestuttavalta, lupauksista huolimatta tää blogi on pyöriny nyt ihan täysin mun mahamakkara-aihepiirissä. Mut kyllä mua silti hirvittää, kuinka Tiina Jylhän Kauheusklinikan eilisessä jaksossa 22- ja 29-vuotiaat tytöt kävi rasvaimussa. Ihan normaalipainoisia tyttösiä ja heti turvautumassa kirurgin apuun, ku ei jalka nouse lenkille asti. Olin vähän järkyttyny, koska ei tollanen edistä terveellisiä elämäntapoja sitten mitenkään.. eikä muuta ruoka- ja liikuntatottumuksia eikä kyllä ihan varmasti paranna sitä kuuluisaa itsetuntoakaan, mitä ohjelmassa kokoajan hoetaan. Menkää lenkille, laiskamadot.
Kyllä sitä maalla on vaan mukavaa. Eilen äitin kans ihasteltiin iltateellä, ku pihalla lyllersi siili.... En tiiä, miks siilet on vaan niin sulosia. Siinä mietittiin, mitä herkkuja niille vois laittaa pihakuusen alle, että niitä tulis enemmänkin! Lisääntykää, ja täyttäkää Ala-Sepän takapiha (etupihalle täyskielto, koirat räksyttää niitä yötä päivää)... Tänään käväsin taas kirjastossa, ku iski lukuvimma ja lukasin tuhat sivua romantiikkaa yhden vuorokauden aikana. Eilen lainatut kirjat oli nopeesti nautittu. Nappasin kirjaston lähellä asuvan isosiskon kolme pikkuista kirjastokavereiksi, ne on kyllä mahtavia mukuloita, jaksovat tosin keskittyä kirjaston valikoimiin ehkä viiden minuutin ajaksi. Kai me se puoli tuntia kaikenkaikkiaan saatiin kuitenki kulumaan, että sisko pystyi hetkeksi keskittymään pelkästään huutavaan uuteen tulokkaaseen! Saman tien tais alkaa mekkala kun aavisti äidillä hetken rauhan.... Harmi, ettei ollut vaan lekottelua puutarhatuolilla tuo aika.
Ihanaa, kun viikonlopuksi on luvattu niin kaunista ilmaa. Mä toiveikkaana raahasin bikinit mukaan, teininä sitä tuli heitettyä talviturkki äitienpäivänä, tosin en uskokaan että enää lähtee... Joka vuosi kastaa varpaansa järviveteen myöhemmin ja myöhemmin. Ja nappaa ne kerta kerralta nopeammin takaisin rannalle. Kesää odotellessa, varmaankin...
Okei, eli tänä aamuna puntari näytti 59,1 ja on tullu mukavasti alas päivä päivältä. Tiedän, et joka päivä ei sais käydä, enkä tästä eteenpäin aiokkaan, mut tuohan se motivaatiota, ku jotain konkreettisia tuloksia tulee. Ja tottahan sen tuntee kropassaankin. Mittailin, että muutama sentti jo alamahasta.........
Tänään käytiin isosiskon ja veljen vaimon kanssa taas salilla, äiti ei päässykkää mukaan ku lähti hoitamaan isoveljen lapsia. Isoveli vaimoineen taitaa tällä hetkellä olla Turkin koneessa, pian siellä etelän hetelmiä syömässä ihan kahdestaan! Mahtavaa lomaa sinne, vihdoin pääsivät kahden matkaan! Kuuleman mukaan jäätävässä kesäkunnossa vielä..
Okei, nyt näyttää huolestuttavalta, lupauksista huolimatta tää blogi on pyöriny nyt ihan täysin mun mahamakkara-aihepiirissä. Mut kyllä mua silti hirvittää, kuinka Tiina Jylhän Kauheusklinikan eilisessä jaksossa 22- ja 29-vuotiaat tytöt kävi rasvaimussa. Ihan normaalipainoisia tyttösiä ja heti turvautumassa kirurgin apuun, ku ei jalka nouse lenkille asti. Olin vähän järkyttyny, koska ei tollanen edistä terveellisiä elämäntapoja sitten mitenkään.. eikä muuta ruoka- ja liikuntatottumuksia eikä kyllä ihan varmasti paranna sitä kuuluisaa itsetuntoakaan, mitä ohjelmassa kokoajan hoetaan. Menkää lenkille, laiskamadot.
Kyllä sitä maalla on vaan mukavaa. Eilen äitin kans ihasteltiin iltateellä, ku pihalla lyllersi siili.... En tiiä, miks siilet on vaan niin sulosia. Siinä mietittiin, mitä herkkuja niille vois laittaa pihakuusen alle, että niitä tulis enemmänkin! Lisääntykää, ja täyttäkää Ala-Sepän takapiha (etupihalle täyskielto, koirat räksyttää niitä yötä päivää)... Tänään käväsin taas kirjastossa, ku iski lukuvimma ja lukasin tuhat sivua romantiikkaa yhden vuorokauden aikana. Eilen lainatut kirjat oli nopeesti nautittu. Nappasin kirjaston lähellä asuvan isosiskon kolme pikkuista kirjastokavereiksi, ne on kyllä mahtavia mukuloita, jaksovat tosin keskittyä kirjaston valikoimiin ehkä viiden minuutin ajaksi. Kai me se puoli tuntia kaikenkaikkiaan saatiin kuitenki kulumaan, että sisko pystyi hetkeksi keskittymään pelkästään huutavaan uuteen tulokkaaseen! Saman tien tais alkaa mekkala kun aavisti äidillä hetken rauhan.... Harmi, ettei ollut vaan lekottelua puutarhatuolilla tuo aika.
Ihanaa, kun viikonlopuksi on luvattu niin kaunista ilmaa. Mä toiveikkaana raahasin bikinit mukaan, teininä sitä tuli heitettyä talviturkki äitienpäivänä, tosin en uskokaan että enää lähtee... Joka vuosi kastaa varpaansa järviveteen myöhemmin ja myöhemmin. Ja nappaa ne kerta kerralta nopeammin takaisin rannalle. Kesää odotellessa, varmaankin...
maanantai 2. toukokuuta 2011
Dieetille!
Nyt alkaa ensimmäisen Go Fat Go -haasteen dieettipäivä olla takana. Sunnuntaina harjoittelin jo maitorahkan syömistä ilman makeutusta ja kermaa... Aika voimakas reaktio takaisinpäin tulemisesta oli viimeisten lusikallisten kohdalla, mut sisulla alas. Pakko siinä oli omaa miestä ajatella, kun se niin paljon rahkaa sellaisenaan syö. Jos se pystyy, en mä sen huonommaksi jää! Ja tänään maistui jo hieman paremmin... Vaatii totuttelua varmaan! Ehkä puolukat oli lisukkeeksi vähän huono valinta, kun jäi niin kitkeräksi yhteismaku? Ens kerralla mansikoita tai vattuja. Rahkaksi oon kokeillu uutta Valion pehmeää maitorahkaa, mutta ei se mua ainakaan ensi suullisella hurmannut. Saa nähdä, käynkö suurimmat kamppailut maitorahkan kanssa. Sen voi välipalana korvata Fastin Dietmix -juomalla, ja sen kävinkin tänään ostamassa Keskisen kyläkaupasta! Houkuttelin veljen vaimon (ja näköjään myös veljen) ostoksille. Joskus sinne on vaan pakko päästä.. Säännöllisesti kerta vuodessa riittää, tosin. Mukaan lähti myös multivitamiineja ja magnesiumia, Fastin Burner -rasvanpolttotabletteja (kuulostaa kamalalta, mutta niitä suositeltiin dieetin aikana syötäväksi!), kosteusvoidetta ja jokanaisen päivittäishygienian piiriin kuuluvaa perustavaraa.. Itse Keskiseen en törmännyt, enkä päässy edes Tuuri-ohjelmaan esittelemään ostoskoria! Tavoitetta taas vuoden päähän.
Aamu lähti mukavasti käyntiin, heräilin itsekseen kymmenen maissa. Päivän ensimmäinen urakka - tyhjällä vatsalla aamukävelylle. Nappasin äitin ja Hemulin mukaan. Ja äitin sykemittari. Mun oma on Tampereella, kun se näyttää ihan mitä sattuu sykkeitä ja se pitäis lähettää huoltoon Polarille. Käytin sitä jo valtuutetussa huoltopisteessä ennen lähtöä, ja ne tarkisti laitteen signaalit ja yhteyden vahvuuden sykevyöhön. Kaikki näytti olevan kunnossa, kuulemma uudenveroiset laitteet.. Kelloseppä vielä resetoi kellon, ja sano et ongelman pitäis poistua viimeistään sillä. No, seuraavalla kävelyllä se näytti taas sykkeiksi parisataa iskua minuutissa.
Äiti sit anto mulle oman uuden Polarinsa lainaa, ja se olikin mulla eilen salilla (Ainiin, käytiin eilen salilla! Minä, äiti, isosisko ja veljen vaimo) enkä huomannu käytössä mitään häikkää. Tänään kävelylenkin jälkeen ihmettelin korkeaa arviota kalorinkulutuksesta, ja selasin harjoituksen tiedot läpi. Korkein syke harjoituksen aikana 215. Häh? En sit tiiä, onko mulla joku sydänvika vai mitä, mutta jo kaks sykemittaria näyttää mun kohalla puuta heinää. Varmaan olis syytä viedä sykemittarin sijasta huoltoon ihan joku muu..
Aamulenkin jälkeen odotti hurmaava aamupala... Puuroa, raejuustoa ja sokeritonta mehukeittoa. En juurikaan piittaa noista mistään, enkä varsinkaan yhdessä. Raejuusto on todellinen inhokki, ehkä jopa pahempi kun rahka. Äitiä nauratti, ku se katteli mun yökkimistä. Ja muisteli samalla omaa vuosien takaista kaalikeittokuuriaan. Toisena päivänä tuli jo ylös. Kaikenmoista me akat ollaan valmiita kokeilemaan! Huomenaamulla pitää laittaa vakavaan harkintaan, josko ohjeistetun aamupalan sais korvattua jollakin muulla vastaavat ravintoarvot omaavilla aineksilla. Koska mä en kuitenkaan suostu siihen, että syöminen ei olis enää kivaa.
Aamu lähti mukavasti käyntiin, heräilin itsekseen kymmenen maissa. Päivän ensimmäinen urakka - tyhjällä vatsalla aamukävelylle. Nappasin äitin ja Hemulin mukaan. Ja äitin sykemittari. Mun oma on Tampereella, kun se näyttää ihan mitä sattuu sykkeitä ja se pitäis lähettää huoltoon Polarille. Käytin sitä jo valtuutetussa huoltopisteessä ennen lähtöä, ja ne tarkisti laitteen signaalit ja yhteyden vahvuuden sykevyöhön. Kaikki näytti olevan kunnossa, kuulemma uudenveroiset laitteet.. Kelloseppä vielä resetoi kellon, ja sano et ongelman pitäis poistua viimeistään sillä. No, seuraavalla kävelyllä se näytti taas sykkeiksi parisataa iskua minuutissa.
Äiti sit anto mulle oman uuden Polarinsa lainaa, ja se olikin mulla eilen salilla (Ainiin, käytiin eilen salilla! Minä, äiti, isosisko ja veljen vaimo) enkä huomannu käytössä mitään häikkää. Tänään kävelylenkin jälkeen ihmettelin korkeaa arviota kalorinkulutuksesta, ja selasin harjoituksen tiedot läpi. Korkein syke harjoituksen aikana 215. Häh? En sit tiiä, onko mulla joku sydänvika vai mitä, mutta jo kaks sykemittaria näyttää mun kohalla puuta heinää. Varmaan olis syytä viedä sykemittarin sijasta huoltoon ihan joku muu..
Aamulenkin jälkeen odotti hurmaava aamupala... Puuroa, raejuustoa ja sokeritonta mehukeittoa. En juurikaan piittaa noista mistään, enkä varsinkaan yhdessä. Raejuusto on todellinen inhokki, ehkä jopa pahempi kun rahka. Äitiä nauratti, ku se katteli mun yökkimistä. Ja muisteli samalla omaa vuosien takaista kaalikeittokuuriaan. Toisena päivänä tuli jo ylös. Kaikenmoista me akat ollaan valmiita kokeilemaan! Huomenaamulla pitää laittaa vakavaan harkintaan, josko ohjeistetun aamupalan sais korvattua jollakin muulla vastaavat ravintoarvot omaavilla aineksilla. Koska mä en kuitenkaan suostu siihen, että syöminen ei olis enää kivaa.
Mutta päivällisen syöminen oli kivaa.. Tässä mun resepti herkkupastaan!
riisi tai pasta 40g tai peruna 170g/ Torinon tummaa proteiini-pastaa
kana, kala, naudanliha 100g/ Paistijauheliha 100g
vihanneksia vapaasti 200g/ Sipuli 40g + tomaattimurska 160g
oliiviöljy 5g/ lihan ja sipulien ruskistus
Nam! Olis menny enempikin...
lauantai 30. huhtikuuta 2011
Uuden blogin aika!
Matkablogi Praqueen tuli luonnollisesti päätökseensä kolmen kuukauden matkanteon jälkeen, ja on aika uusille kirjoituksille.. Napapiirit tulee kertomaan yleisesti mun elämästä, mutta eritoten pyörien nimensä mukaan rehellisesti oman navan ympärillä. Tulomatkalla matkalaukku painoi 3 kiloa enemmän kuin menomatkalla. Omistajan paino lisääntyi kahdella. Näitä sitten kesää kohti pudotellaan.
Vappuhulinan ja pitkän lomailun jälkeen on hyvä palata arkeen ainaki ruokailujen osalta. Maanantaina alkaa virallisesti FitFarmin maksuton Go Fat Go -haaste, jossa on tarkoitus syödä ja liikkua ohjeiden mukaan 14 päivää. Aikaisemmat haasteet on kestäneet 4 viikkoa, joten mun pyrkimys on jatkaa ohjeiden mukaan ainakin niin pitkään. Ilmoittautukaa muutkin, joiden napa tuntuu olevan liian kaukana selkärangasta! Julkistan ohjeet täällä, joten ilman virallista ilmoittautumistakin voi kokeilla, miltä ruokavalio tuntuu! Itse otan varaslähdön ja tunnustelen jo huomenna, kuinka pahalta kermalla parantelematon maitorahka maistuukaan.....
Jatkossa pyrin ilman annettuja ohjeitakin pitämään viikossa kolme salikertaa ja muina päivinä lenkkeillä, rullaluistella (mitä oon odottanu jo kovasti pitkin kevättä!) ja kuljeskella keväisessä luonnossa. Naama mutturalla en aio itteäni piiskata. Nyt kun oon Pohjanmaalla kotona käymässä, parasta on koiran kanssa kuljeskelu. Tampere-arjessa se ei oo mahdollista, joten pitää nauttia Hemulin seurasta niin paljon kun suinkin ehtii! Normaali-arki tulee muutenkin olemaan erilaista kuin ennen. Mies on vielä 2 kuukautta reissun päällä, joten omaa aikaa ja energiaa pitäis olla tuhlattavana ihan vain oman itsensä ajattelemiseen. Lohtusyöminen saa nyt jäädä! Lisäksi uhkailin, että miehen tullessa kotiin se ei nää mua risun takaa... No, se nyt oli onneksi pelkkää vitsiä. Toinen matkalta tullut lisäkilo on varmasti osittain ellei kokonaankin puhdasta lihasta. Saatiin niin hyvä treeniputki päälle, että kyllä se käsivarsissa näkyy. Ihanteena terveellinen, sopivasti lihaksikas mutta naisellinen ulkonäkö... Kuulostaa ihan hyvältä, vai mitä?`
Blogissa jaetaan pääosin muita ajatuksia kuitenkin, mikään treeniblogi tää ei tuu olemaan, koska kukaan ei sellaista jaksais kuitenkaan lukea. Kevään aikana selkiytyy vielä työkuviot, ja miehen kotiinpaluuta odotellessa tulee varmasti jos minkä näköistä kirjoitusta! Varmasti löytyy sisältöä blogiin... Kaiken muun hyvän lisäksi odotan kuumeisesti oman ompelukoneen ja letkuporakoneen hankkimista, jos pääsis vihdoin askartelun makuun! Uskallan kertoa, että elämme mielenkiintoisia aikoja :)
Vappuhulinan ja pitkän lomailun jälkeen on hyvä palata arkeen ainaki ruokailujen osalta. Maanantaina alkaa virallisesti FitFarmin maksuton Go Fat Go -haaste, jossa on tarkoitus syödä ja liikkua ohjeiden mukaan 14 päivää. Aikaisemmat haasteet on kestäneet 4 viikkoa, joten mun pyrkimys on jatkaa ohjeiden mukaan ainakin niin pitkään. Ilmoittautukaa muutkin, joiden napa tuntuu olevan liian kaukana selkärangasta! Julkistan ohjeet täällä, joten ilman virallista ilmoittautumistakin voi kokeilla, miltä ruokavalio tuntuu! Itse otan varaslähdön ja tunnustelen jo huomenna, kuinka pahalta kermalla parantelematon maitorahka maistuukaan.....
Go Fat Go –haaste by FitFarm
Aamupala:
kaurahiutale 45g puuroksi
rasvaton raejuusto 100g
sokeroimaton mehukeitto 150g
Fast Omega 3 2kpl
Lounas:
kana, kala, tonnikala vedessä, naudanliha tai paistijauheliha 100g
vihanneksia vapaasti 200g
kananmunan valkuainen 50g tai rasvaton raejuusto 25g
oliiviöljy 5g
Välipala:
1 kpl Fast pro-FX lo-carb bar
tai 40g Fast Dietmix
tai 250g maitorahkaa + 100g marjoja
Päivällinen:
riisi tai pasta 40g tai peruna 170g
kana, kala, tonnikala vedessä, naudanliha tai paistijauheliha 100g
vihanneksia vapaasti 200g
oliiviöljy 5g
Iltapala:
maitorahka 250g tai rasvaton raejuusto 150g
sokeroimaton mehukeitto 100g
vehnälese 10g
Fast Omega 3 2kpl
Huom: kaikki painot raakapainoja!
Sallittuja lisäksi: suola, mausteet, makeutusjauhe, kahvi ja tee, joihin tarvittaessa VÄHÄN rasvatonta maitoa
Liikunta: 3 aerobista 60min. harjoitusta viikossa, mielellään aamulla tyhjään vatsaan + 3 kuntosaliharjoittelukertaa viikossa.
Kyllähän tuo kuulostaa tosi yksipuoliselta, mut toisaalta kun tarkemmin ajattelee, variaatioita päivän pääruuille on aika paljon... Lounaaksi tulee näin äkkiseltään mieleen erilaiset salaatit tai lämpimät kasvikset ja uunijuurekset. Päivälliselle vaihtoehtoja onkin sitten niin paljon kun keksii nimetä, kanapastaa parsakaalilla, kanaa ja riisiä, lohta ja riisiä, täytettyjä paprikoita, ja jopa muusin saa väännettyä kun jättää maidon pois ja käyttää voin sijasta sen 5g oliiviöljyä... Saa nähdä, miten tyttöä viedään!
Jatkossa pyrin ilman annettuja ohjeitakin pitämään viikossa kolme salikertaa ja muina päivinä lenkkeillä, rullaluistella (mitä oon odottanu jo kovasti pitkin kevättä!) ja kuljeskella keväisessä luonnossa. Naama mutturalla en aio itteäni piiskata. Nyt kun oon Pohjanmaalla kotona käymässä, parasta on koiran kanssa kuljeskelu. Tampere-arjessa se ei oo mahdollista, joten pitää nauttia Hemulin seurasta niin paljon kun suinkin ehtii! Normaali-arki tulee muutenkin olemaan erilaista kuin ennen. Mies on vielä 2 kuukautta reissun päällä, joten omaa aikaa ja energiaa pitäis olla tuhlattavana ihan vain oman itsensä ajattelemiseen. Lohtusyöminen saa nyt jäädä! Lisäksi uhkailin, että miehen tullessa kotiin se ei nää mua risun takaa... No, se nyt oli onneksi pelkkää vitsiä. Toinen matkalta tullut lisäkilo on varmasti osittain ellei kokonaankin puhdasta lihasta. Saatiin niin hyvä treeniputki päälle, että kyllä se käsivarsissa näkyy. Ihanteena terveellinen, sopivasti lihaksikas mutta naisellinen ulkonäkö... Kuulostaa ihan hyvältä, vai mitä?`
Blogissa jaetaan pääosin muita ajatuksia kuitenkin, mikään treeniblogi tää ei tuu olemaan, koska kukaan ei sellaista jaksais kuitenkaan lukea. Kevään aikana selkiytyy vielä työkuviot, ja miehen kotiinpaluuta odotellessa tulee varmasti jos minkä näköistä kirjoitusta! Varmasti löytyy sisältöä blogiin... Kaiken muun hyvän lisäksi odotan kuumeisesti oman ompelukoneen ja letkuporakoneen hankkimista, jos pääsis vihdoin askartelun makuun! Uskallan kertoa, että elämme mielenkiintoisia aikoja :)
Tervetuloa lukijoikseni, toivottavasti viihdytte!
xoxo Iiris
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)