Töitä..

Ensimmäinen työviikko takana. On ollu tosi outoa neljän kuukauden toimettomuuden jälkeen palata takaisin hommiin. Mut oon tykänny olla töissä, siellä on niin mahtavia tyyppejä, meillä on hirveen hyvä henki ja ollaan naurettu paljon. Muutenkin tämä viikko on ollu tunteita täynnä. Naurua ja kyyneleitä. Onnen tunnetta omasta itsestään ja ihmisistä lähellä, kaipaus lähelle toista. Paljon on ollut suruakin. Turkan mamma kuoli aamulla. Ja Turkka on Saksassa, menossa kohti Slovakiaa ja Portugalia monen mutkan kautta. Kotimatkalla, mutta kokoajan kauempana kotoa. Siellä varmaan mamma ihan omalla tavallaan läsnä.

Tällä viikolla on jääny urheilut vähän vähälle. Jumpassa oon käyny kerran ja kahdesti rullaluistelemassa. Tähän viikkoon on mahtunu yks migreenikohtaus, yhdet tupari ja yhdet "läksiäiset" (tuttu pariskunta muuttaa nykyisestä asunnosta puolen kilometrin päähän), joten ohjelmaa on riittäny. Onneks kaverit vähän potkii perseelle, tunnetusti mun on vaikee ikinä lähtee täältä kotoa mihinkään. Mut kannatti lähteä, kyllä nää naururypyt on ainaki rehellisin keinoin hankittu...

Huomenna on ihana salipäivä! Oon oottanu salipäivää. Kunnon hikitreeniä. Ähinää ja puuskutusta. Äärimmilleen väsytettyjä lihaksia. Nam! Tänään kokeilin vähän turnauskestävyyttä leuanvetotangolla (mikä on ollu tässä taloudessa enemmänkin koriste..) ja kolmehan sieltä irtos. Jos muistelee, että puoli vuotta sitten sain huijaamalla yhden. Enää ei tartte karmeja pitkin kiivetä. Ens viikolla työvuorotki on vähän fiksumpia. Pääsen aiemmin. Mikä tietää lisää treeniä. En oo vielä valmis mun uuteen maksimekkoon.... Nautin ajatuksesta. Mulla on muuten puolikas jäätelöpaketti pakkasessa, ja ei olis kauaa, ellen olis ollu fiksu! Tulostin töissä netistä kuvan tästä mun uudesta tiukkaaki tiukemmasta kesämekosta, ja kiinnitin magneetilla pakastimen oveen ihan vaan pikku vinkiksi.... Voi olla, että käsi kahmii lähiviikkoina vaan niitä vadelmia sieltä pakastelokerosta, ja Aino-jäätelö saa odottaa oikeaa hetkeä.

Turkan kotiinpaluuseen on aika tarkalleen neljä viikkoa. Hautajaiset on luultavasti kahden viikon päästä: naisena sitä heti alkaa miettiä, mitä pukea. Mustaa kun ei niin kamalasti kaapeissa ole. Ja muistu mieleen mun 100% silkkiä oleva musta simppeli mekko, minkä ostin Prahasta. Sukkahousut ja mustat korkokengät, se ei muuta vaadi. Että mahtuuhan näihin viikkoihin pysäkkejä. Juhannus on kans tulossa, oon saanu kutsun Huittisiin, ihan kuin viime juhannuksenakin. Henkan kotitaloon kokoontuu taas sekalainen seurakunta, hauskaa on luvassa kuten aina tuolla kokoonpanolla! Siitä viikko eteenpäin ja Turkka onkin kotona. En malta odottaa. Vaikka toisaalta en olis valmis ottamaan kotiin sitä yhtään aikaisemmin. Ihan kun jotain jäis kesken. Ristiriitaista, eikö totta.

Huomenna tosiaan vapaapäivä, luvassa muunmuassa kaupassakäyntiä. Jess! Teistä varmaan osa tiesikin, että rakastan ruokaostosten tekoa. Se on rentouttavaa. Muistan, kuinka Turkkaa nauratti viime syksynä, ku tuskailin yhden iltapäivän, mitä kivaa keksisin tehdä. Tajusin, että voin lähteä Prismaan ostoksille! Ja koska kaapeissa oli kyllä ruokaa, mä lähinnä hiipparoin siellä loputtomien hyllyjen väleissä, vertailin tuoteselosteita ja ostin kaikkea ihmeellistä.. kaikkea ylimääräistä, ei-tarpeellista, kutkuttavaa. Ja palasin onnellisena kotiin. Yleensä kun käyn muorilassa, pelastan äidin kauppareissuilta. Sen kivempaa on ostella, ku saa toisen korttia vinguttaa, hah! Ja kärryt tosiaan ladataan täyteen. Kuka nyt koskaan saa mahdollisuutta ostaa neljä oivariinipurkkia kerralla? En minä ainakaan, jos omaan talouteen ostelen..

Mitähän muita ihania arkiasioita ihmisen elämässä on, joista noin paljon nauttii? Sänkyjen petaamisesta en piittaa, mutta oon opetellu tekemään sen ennen töihin lähtöä, koska se on Turkalle tärkeää. Tekeehän se makuuhuoneesta eri siistin näköisen heti. Tiskivuoren saan yhdessä päivässä kasattua aika muhkeaksi (joka asiaan on pakko ottaa oma lasi, otin tai aterin), mutta sen purkaminen on pakkopullaa. Mutta yleensä kun Turkka tiskaa, mä tuskastun. Mä olen siinä sata kertaa nopeampi. Ja sit meenki siihen heti sörkkimään... "Jos mä tiskaan, meillä on enemmän yhteistä aikaa. " En kai sen kauniimmin voi perustella.