Tänään nousin vapaapäivästä huolimatta aika aikaisin. Yhdeksältä. Keitin aamupuuroa ja aloin järjestellä kotia sillä aikaa, kun puuro hautu. Aamupala on yks päivän parhaista hetkistä. Mulla ainaki on aamusin ihan kiljuva nälkä! En voi ymmärtää, miten toiset ihmiset voi lähteä liikenteeseen pelkkä kahvikupponen mahassa. Se kuulostaa ihan hullulta. Sain vihdoin tehtyä vähän viikkosiivouksen tynkää ja siirsin jopa omin pikku kätösin meidän parisängyn takaisin makkariin. Oon nukkunu olkkarissa alivuokralaisen jäljiltä (meidän makkari oli meidän varastotilana reissun ajan, ja alivuokralainen nukku meidän sängyssä olkkarin puolella) mutta nyt sänky on ihan omalla paikallaan. Varmaan taas totuttelua nukkua siellä huoneessa. No nopeasti tottuu: on pitänyt mainita, että mua ei enää iltaisin pelota täällä kotona. Eli sängyn alle kurkkiminen ynnä muut vastaavat turvatoimenpiteet on jääny. Vapauttavaa.
Viime yö meni pelotta, mutta ei itkuitta. Aloin sinä nukkumaanmenon aikoihin vollottaa ihan sydäntäsärkevästi. Ja sitä jatku reippaasti toista tuntia. Oli vaan niin äärettömän paha olla, tunsin niin valtavasti huonommuutta ja surua kaikista mahdollisista vanhoista asioista. Kymmenen vuoden takaa aina tähän päivään asti. Mikshän sitä kantaa surua mukanaan aina vaan? Onhan ne asiat itketty moneen kertaan ennenkin. Ja ne on musta tehny tän mikä oon tänä päivänä, että oikeastaan aihetta suruun ei edes olisi. Mutta kai ne solmut on niin syvällä ja juurtunu sinne oman minuuden pohjalle, että ne valtaa mielen silloin tällöin. Kun niin pitkä matka takana. Paljon taistelua omasta minuudesta. Sitä joutu niin aikaisin tekemään isoja päätöksiä. Ja niin moniin asioihin ne vaikuttaa edelleen. Ja satuttaakin, joskus. Joillakin ehkä erilainen matka, mutta ei varmaan sen helpompi? Kaikilla meillä omat taakkamme kantaa.
Joku on joskus sanonu, että pitää leipoa pannari, jos surettaa. Mä leivoin herkullisia valkosuklaa-juustokakkuja! En oo koskaan aiemmin tehny juustokakkua, mikä hyydytetään uunissa eikä liivatteella. Oon haaveillu sellasesta ihanasta kakusta, missä on aavistuksen uunissa kypsenneen näköiset reunat. Ja tänään tein niitä neljä. Yhden annoksen taikinan tosin, mutta koska meidän kahden hengen suurperheeseen on ihan turha tehdä yhtä isoa mitään, niin tein neljä pientä kakkua. Oon sitä varten hankkinu pieniä irtopohjavuokia, ⌀16 ja ⌀12cm. Niillä saa kivoja kahden ja neljän hengen kakkuja. Teettäähän se vähän enemmän hommaa kuin yksi iso (paistoajatki on vahdittava, ei voi luottaa ohjeeseen) mut parempi niin, ettei oo kakun jämiä kaapit täynnä joka herkutteluhetken jäljiltä. On kiva korkata aina uus kakku, kun tarvetta esiintyy!
blogin eka kuva!
Tänään ehdin kuitenki käydä salilla. Ja ruokakaupassa. Ja pääsin onnettaren suosioonkin! Poljin Prismalle vähän ennen kahtatoista ja tuumin, että käynpäs tuossa matkalla olevassa kirpputorilla (jossa en koskaan käy) vähän tuhlaamassa aikaa, ettei tartte kaupan ovilla odotella avaamista kuin joku mummo... Ja ihan sattumalta pisti silmään pohja ylöspäin käärittynä ollut matto. Mitä? Mun pitkään himoama VM-Carpetin jättimatto, ruskea ja vähän pidemmällä karvalla, Cameron-niminen malli... ja alle viis kymppiä! Sain siis sen viis tai kuus kertaa halvemmalla, mitä se oikeasti maksaa.. Onnenpäivä! Ja ku tulin kotiin, levitin sen lattialle ja katoin että ei perskutarallaa, siinä on vaaleampi ovaalin muotoinen läikkä maton toisessa päässä. Siis sellanen ison sohvapöydän kokoinen läikkä. Ja ajattelin, et käännänpä sen maton sillee, et se vaaleampi kohta tulee toiselle puolen huonetta, voin päälle sit laittaa rahin. Ja sit katoin et miks se läikkä on taas samassa kohtaa? Joo kattolamppu heitti siihen sellasen valon juu... Eli matto oli ku oliki ihan priima. JESS!
Salitreenit meni oikein mukavasti, vaikka edellisestä omatoimisesta treenistä oli viikko aikaa. Salin jälkeen kävin ihan yksikseen kuntosalin saunassa. Jalat kohti kattoa vaan. Mahtava, mahtava olo.. Ihanaa sunnuntaita teille kaikille. Huomenna taas arki, mutta sehän on elämässä parasta, vai mitä?
olipas elämänmakuinen teksti. tuli sellainen mukava olo lukiessa.
VastaaPoista